Tasan(?) vuosi sitten..

Syysloman ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Kiteellä PJ-kurssi joka on miun partiouralla aika legendaarinen seikkailu..

Kurssin alotuspäivänä, perjantaina, tultiin poikien kanssa vain vaivaiset 3 tuntia myöhässä kurssipaikalle. Ilta meni kipujen kanssa sinnitellessä ja aamuyöstä päädyin tutustumaan paikalliseen terveyskeskukseen. Hämärästi muistan vain alkumatkan. Aamulla päätä jomottaa taas niin pirusti.. Eikun uusintareissu kylälle ja katsomaan mille paikat näyttää päivänvalossa. Ja illasta taksilla kotiin (matkaa oli hieman reilut 270km), sairaalaan ja viettämään loppuloma Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.

Ei ehkä sillon vuos sitten naurattanu mutta nyt naurattaa. Mitä muistoja reissusta (ja hetkiä joista ei muista juuri mitään) jäikään. Ikävä noita aikoja. Lähtisin milloin vaan uudestaan, menetin sydämeni paikalle kaikesta huolimatta tuolloin. <3

Ralli Raita 1

No, en löytänyt Filmtownista mitä etsin mutta matkaan tarttui jotain aivan muuta..
Näin Kotiteollisuuden fanina oli pakko sitten napata matkaan Markku Pölösen (uusin?) tuotos, Ralli Raita 1. Eikä muuten ollut paskempi valinta. Hauskaa oli, nauru oli herkässä.

Ainut valittamisen aihe oli musiikissa.. MIKSI leffaan pitänyt puolet musiikista napata toisesta Pölösen leffasta, Lieksasta!? Tajusin useampaan otteeseen hyräileväni biisiä, joka kuulostaa jotenkin kummassa Lieksasta tutulle.. Pölönen vielä Ukonhaudan mukaan tarjosi tunnusbiisistä vastuuta Holopaiselle joka teki Lieksaankin musiikin. Onneksi toinen ei biisiä tehnyt, ei sillä ettenkö mielelläni näitä sävellyksiä kuuntelisi tai että sieltä olisi tullut toista While your lips are still redin kaltaista, vaan Kotiteollisuus sai sen hommakseen. Hyvin kävi tämä ralli leffaan..

No mutta mitä minä valitan.. Tehty mikä tehty. :)

Enää 2 yötä Hartwallille. <3

Opistolla pidettiin tänään SPR:n nälkäpäiväkeräys. Meillä oli kaverin kanssa kerääjinä hauskaa käydä ahdistelemassa lippaitten kanssa ihmisiä, erityisesti opettajia. Saatiin me siinä hetki vahtia ykkösiäkin opettajan hävitessä laukulleen..

Ja köksässä istuttiin opiston kodalla ja nyt haisen savulle. Tehtiin ruokaa toisillemme..

Tänään oli myös ajotunti. Jeij! Ajo-opettaja oli ilonen kun hyppäsin kyytiin opistolta erittäin ihanan hajusena. Mutta mikäs siinä.. tunti meni enemmän tai vähemmän lepposasti ajellen kylällä just semmosella seudulla missä ei ikinä oo tullu käytyäkään.. ja rekkakin tuli vastaan. Onneks hengissä vielä ollaan! Oota kummiskin innolla seuraavaa tuntia..

Ää.. Hartwall alkaa painaa päälle. Ihanaa. Kattellaan saanko mustan silmän taas maanantain koulu- ja passikuvaa varten. <3 Harmi että käyn huomenna käyttämässä niitä keväällä murtuneita kylkiluitani lääkärillä. Vähän tyhmästi tuli varattua tuo aika kun se olis voinu olla tarpeellisempi ens viikolla..

Radalla taas..

Hengissä ollaan vielä toistaiseksi. Ihme kyllä. Opistolla on pyöriny ties mitä possunuhaa, keuhkokuumetta ja vatsatautia.. Minäkin sain osani siitä. Ja ne kylkiluut, ne on hieman helpottanu. Vielä ei oo röntgenissä tullu vierailtua. Ehkä nyt tosin olis aika sillä leukakin reistaa, nivelessä on varmana jotain. Tai ehkä tunnen vain kipua Sotkamon Jymyn Mikko Lahtisen puolesta, Lahtinen kun sai eilisessä 4. finaaliottelussa 1-2 -pesien välillä pallon leukaan. Nojoo, ehkei se kumminkaan ole syy kipuihin. Ehkä vain iskin sen unissa pyöriessä sänkyyn tai johonkin. Autokoulua varten pitäisi käydä lääkärin tarkistuksessa kyllä, varmaan siinä sitten tulee tarkistettua nämä reistailevat paikat. Ja se näkö, mikä piti jo alkukesästä tarkistaa, ja kuulo sitä yliopiston pääsykoeporukkaa varten. Tekemistä riittää ihan näin terveyden saralla..
Entä sitten koulu? Siinäkin riittää tekemistä ihan riittämiin. On tässä tulossa koetta koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteista.. Ja vaikka mitä muuta. Lisäksi pitäisi opinnäytetyötä väsätä. Aiheena on päiväkoti-ikäisen lapsen puheenkehitys, puheentuottamisen häiriöt ja kuntoutus. Kellään kokemuksia aiheesta? Kaikki tieto otetaan vastaan.. Tietoa onneksi aiheesta kerääntyy ihan yliopiston pääsykokeisiin valmistautuessa. Ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa tässä on tullut hieman lueskeltua kun aikaa on. Ja lisäksi kommunikoinnin häiriöistä ja kuntoutuksesta kertova kirja odottaa hyllyssä. Ja vielä pitäisi teologisen tiedekunnan pääsykokeisiin keretä ostamaan kirja ja lukemaan se. Ehkä siihen kerkeää tarttumaan kun on autokoulun kirjat luettu ja teoriakoe läpäisty? Kerkeäähän?
No, onneksi ensi viikonloppuna voi hetkeksi unohtaa kaikki kivut ja koulutyöt. Lauantaina nimittäin koittaa se päivä mitä on odotettu taas kuin kuuta nousevaa, siis paljon. Nightwish esiintyy Hartwall-areenalla, ihanaa. Viimeisimmästä kerrasta onkin aikaa.. öö.. vajaat neljä kuukautta mikäli laskutaito on tallella. Siis ihanaa on nähdä bändi taas livenä ja unohtaa kaikki muut asiat. Sitten vain itketään kun tajutaan että bändiä ei näy lavoilla aikoihin. Pitää keksiä muuta ajanvietettä ja uusia rahanreikiä. No, onneksi joulukuussa ikä riittää Kuopion Henry's pubiin missä Kotiteollisuus esiintyy, pääsen viettämään synttäreitäni sinne. Siitä alkanee minun hurja reissuuputki. Mikäli saan ajokortin heti ensimmäisellä inssillä niin isän auto löytynee aika monesti tuolta Joensuun ja Kiteen suunnalta. Aika ja raha hujahtaa hetkessä silmien edessä.
Tätä odotellessa.. Viihdytän itseäni Volbeatilla, Hynysen uusimmalla runoteoksella ja SUKLAAKERMAJÄÄTELÖLLÄ (viimeisin auttaa masennukseen jonka Kouvolan Pallonlyöjien häviö eilen aiheutti)!

What's wrong with me..?

Mikä on kun taas on alkanu tuo selkä reistaamaan ja sitä hengästyy välillä ihan vaan vaikka koneella istuupi? Voiko olla niin miun harrastukset on hieman liian vaarallisia miun kaltaselle tohelolle? Voiko reilut 6kk sitten murtuneet kylkiluut ja revähtänyt selkälihas taas tehdä tepposet?

Via Karelia (part two)

25. päivä kesäkuuta

Eilen ei illalla sitten nukkumaanmeno tapahtunutkaan niin helposti.. Mentiin nimittäin yliväsymyksen ja hihittelyn puolelle. Ja sitten taas siihen erikoiseen huumoriin ja mielikuvitukseen. Herääminen olikin nyt huomattavasti vaikeampaa kuin mitä se oli Kulhossa. Kello soi ja on kuusi. Ei auta valittaa, itsepähän suunnittelin reitin ja pitkät etapit. Maa on yhä kostea eilisestä rankkasateesta, kokkaaminen on siis hauskaa.. Ja käki se taas jatkaa kukkumista. Viimeiset pari päivää tuo ääni on kummitellut takaraivossa menipä minne tahansa. Ei ole kyllä enää epäilystä maakunnan tunnuslinnusta.
Aamun Elovenat on keitelty äkkiä puuroksi ja syöty. Ja tavaratkin on hetkessä kasassa. Rustaamme pikaisesti Saluunan omistajalle lapun jonka käymme jättämässä hänen löydettäväkseen ja jatkamme matkaamme. Käymme pikaisesti ihailemassa erästä lähellä sijaitsevaa, vanhaa hautuumaata. 1800-luvun kivet ja ristit ovat vaikuttava näky hämyisässä metsässä. Kauaa emme kuitenkaan pysty viipymään vaan jatkamme matkaa.. Kohtaamme viimein hirvittävän nousun Kiihtelysvaaran keskustaan. Ja pääsemme myös yhtä mukavan alamäenkin kokemaan.. Itseasiassa näitä ylä- ja alamäkiä on paljon. Onnistun jopa hajottamaan pyöräni jotenkin yhdessä tallaisessa. Kuuluu vain "POKS, piupiupiu.." Korjaamme aikamme pyörää, saamme yhdeltä autoilijaltakin apua, mutta vikaa ei löydy. Jatkan matkaani jotenkin oudolle tuntuvalla pyörällä. Polkeminen on raskasta mutta minkäs teet..
Lähemmäs 4 tuntia on polkemista takana kun pidämme viimein "leivänmussutustauon" pellon laidalla.
Vähitellen alamme lähestyä Värtsilää. Paikallinen kaverini tulee meitä skootterilla vastaan ison vesikanisterin kanssa. Saamme kylmää vettä viimein, juuri sopivasti ennen viimeistä isoa rutistusta, jumalatonta mäkeä. Pääsemme tuskien kautta viimein Sirnikkaan, paikkaan jossa maksetaan leirintäalueen telttapaikka ja nautimme vielä Coca-Colaakin. Kyllä, hyvät on retkieväät. Puolustukseksi totean että 30 celsiuksen helteellä on pakko juoda ja huolehtia nesteytyksestä. Silloin kelpaa mikä juoma tahansa.
Leirintäalueella leiri on pystyssä hetkessä. Saan viimein puhelimeni laturiin ja saan soiteltua kotipuoleen väliaikatietoja. Siis, ilmoitettua kotiväelle että vielä hengissä olen. Ja vieläpä suhteellisen ehjänä. Ystäväni käy sillä välin katsastamassa paikallisen kaupan tarjonnan. Palatessaan hänellä on tuoda suklaata ja jäätelöä. Itse ruokana meillä taas on taas Blå Bandia, tomaatti-basilikakeittoja ja vadelmakeittoa. Ja tietenkin, kun leirintäalueella on ihan nuotiopaikkakin, paistamme Atrian MAGGARATA. Ah, siinä se ilta meillä meneekin.. Nuotio, makkaraa, musiikkia, puhelin.


26. päivä
Aamu valkenee hieman harmaana. Siis aurinkoista kyllä on mutta mieleni täyttää tuskaisa kipu. Edellisen päivän rankka taival tuntuu jaloissa, jalat eivät tahdo kantaa. Tuskin pääsen kävelemään muutaman sadan metrin matkaa vessoille. Konttailen, otan särkylääkkeen ja nautin aamiaisen. Pakkaan tavarani tuskaisesti vaappuen. Päivän kohde antaa kuitenkin voimia, tarkoituksenamme kun on viimein saapua Kiteen Potoskavaaraan.
Pääsemme pyöränselkään ja polkemaan. Olo helpottuu ja auringosta palanut selkäkään ei enää häiritse. Poljemme aikamme kunnes nälkä yllättää, onneksi Järventauksessa on paikallisen 4H-yhdistyksen pitämä kahvio. Syömme siellä, juttelemme paikallisten kanssa, jätämme kädenjälkemme seinään.. Ja ystäväni ostaa matkalukemista kirpputorin puolelta.
Matka jatkuu kohti Potoskavaaraa. Isäni sattuu soittamaan että joko olemme Kiteen puolella. Annan vastaukseksi liutan kuuluisia kirosanoja ja ilmoitan että emme ole. Kerron touhumme olevan aivan järjetöntä. Pian ääni kellossa kuitenkin muuttuu.. Viimeinen hurja mäki on kavuttu ylös, näemme kyltin Lönnröttin muistomerkistä. Olemme viimein perillä, enää on vain löydettävä uimaranta. Ja sekin löytyy äkkiä. Tosin melkein onnistun päätymään sitä ennen ojaan ja tukehtumaan. Näen aivan ihania kissoja ja vielä satun arvaamaan omistajan.


Ranta on aivan ihana. Maisemat ovat uskomattoman kauniit. Olen onnellinen istuessani laiturin nokassa. Soitan isälleni ja ilmoitan että perun äskeiset sanani. Reissu ei mennyt hukkaan. Tiedän nyt missä haluan viettää eläkepäiväni (sitten reilun 46 vuoden päästä). Paikallinen ystäväni tulee tervehtimään meitä. Hänellä on auto ja pienen rupattelutuokion jälkeen päätämme lähteä käymään Kiteellä jäätelön ostossa. Matkakumppanini ei malta irrottaa otettaan kirjastaan ja ilmoittaa jäävänsä leirin vahdiksi.
Ajelen ystäväni kanssa ensin mökille. Näen paikan ensimmäistä kertaa kesällä ja se on jotain aivan uskomattoman kaunista. Rakastin tosin paikkaa jos silloinkin kun olin visitoinut siellä pari viikonloppua loppusyksystä ja talvella. Olisin voinut jäädä sinne. Käymme kuitenkin kylällä S-Marketilla. Matkaan tarttuu suklaajäätelöä, mansikoita ja makkaraa. Nam. Samaa ei voi sanoa jäätelöstä kun saavumme takaisin leiripaikalle. Ajelemme hieman lenkkiä ja ystäväni esittelee minulle myös paikallisen pesäpallon kehdon, Rantakentän. Siinä se jäätelö kerkeää hieman sitten lösähtää.. Vetelemme ystäväni kanssa litran jäätelöä kuitenkin hetkessä. Mansikatkin häviävät aika äkkiä.
Ilta meneekin sitten niitä sulatellessa ja paikallisten kanssa rupatellessa niitä näitä. Heitän lopulta jopa talviturkkinikin siinä.. Ja kun puhtaita nyt ollaan niin miksipä sitä ei mekkoa kaivettaisi repun pohjalta. Mekko päälle ja menoksi. Nakkaan pyörälaukut teltalle ja lähden polkemaan. Hortoilen aikani mutta muistomerkkiä ei löydy.. Onneksi matkassani on rakas Olympukseni joka pelastaa reissun. Otan hieman kuvia, poljen koululle ja istun aikani kiikussa nauttien illasta. Palaan lopulta katselemaan kuinka ystäväni pärjäilee. Illan aikana juttelemme paikallisten kanssa, saamme kuulla tarinan jos toisenkin eräästä Kiteeltä lähtöisin olevasta bändistä, ihmisten tarinoita ja kerromme myös omaa tarinaamme. Yritämme myös saada aikaiseksi nuotiota makkaran paistoa varten, emme kuitenkaan omaa puita joten yritämme risuilla huonoin lopputuloksin. Emme ilkeä käydä erään vanhan rouvan neuvomasta paikasta kyselemässä. Näyttäisimme hölmöille.. Tyydymme siis taas trangialla keiteltyyn pussipastaan, pastaan joka on niin mausteista ettei sitä voi syödä edes tällainen minun kaltaiseni kokenut kulinaristi. Varoitan siis teitä, älkää ostako iltapalaksi Pirkan meksikonpataa. Tietty, voihan vika olla meissä kokeissakin.
Illan päätteeksi.. Kaverini saa melkein pakottamalla pakottaa minut nukkumaan, minä kun en olisi halunnut lähteä laiturin nokasta. Ja hänellä kun taas on kiire kotipuoleen, aamulla on noustava siis aikaisin ja päästävä liikkeelle hyvissä ajoin. Noutajakin on soiteltava kylälle jo aamutuimaan.


27. päivä
Viimeinen päivä tällä erää, nyyh. Nousen hyvin vastahakoisesti ylös. Viivyttelen kaikissa toimissani niin paljon kuin ikinä vain osasin. Lopulta kuitenkin joudumme jättämään Potoskavaaran ja matkamme jatkuu. Päivän taipaleemme pyörällä on kutakuinkin 10 kilometriä Potoskavaarasta Kiteen keskustaan.
Matka taittuu nopeaan. Maisemat vaihtuvat nopeaan metsäisestä hiekkatiestä peltoihin, lehmiin ja lopulta tullaankin jo taajamaan. Etappi sisältää vain yhden rankan nousun ja se sijaitsee Kiteenlahdella. Maisemat siellä tosin ovat taas totuttuun tapaan upeat.


Sitten tullaan kylälle. Perustamme K-Market Kupiaisen pihaan tukikohdan, pyörät eivät liiku siitä enää kuin autolle. Käyn kaupan puolella ostamassa evästä. Ystäväni tekee vuorollaan samoin.. Ja käy kirjakaupassa. Sen jälkeen hän ei enää liikahdakkaan pyörien luota vaan keskittyy lukemiseen. Minä sen sijaan otan tilanteesta kaiken irti. Kiteen Tiimari on ensimmäinen kohde, matkaan sieltä tarttuu kaikkea mukavaa. Valokuva-albumi, vihkoja.. Käyn ostamassa myös postikortteja sekä –merkkejä. Sepustan kortteihin koko stoorin ja viskaan kortit lootaan. Sitten Sportiaan ja Kesportiin. Aika hujahtaa hetkessä ja pian isäni soittaa olevansa nyt parkissa. Ei kun siis viskaamaan pyörät kyytiin.. Isäni päätyy vielä ruokaostoksille kun ryntäämme ystäväni kanssa yhdessä paikalliseen Undergroundiin. Mikä taivas. Matkaan tarttuisi vaikka mitä mutta saan hillittyä itseni ja ostan vain nahkatakin ja uuden niittyvyön. Isä tykkää paljon kun näkee nämä. Huudot tulee.. Kuulemma rahaa ei pitäisi upota vaelluksella niin paljoa kuin mitä nyt meni. Erityisesti kun ollaan Pohjois-Karjalassa, pienessa kaupungissa, lähellä rajaa.. Noh, kyllä isä leppyy. Niin se aina tekee..
Sitten sitä lähdetäänkin ajamaan kohti kotia. Edessä on hieman reilut 270 kilometriä. Tai tuohon voidaan lisätä varmaan sellaiset 30 kilometriä lisää sillä toimin kartturina ja johdatan isän tarkoituksella harhaan. Haluan nähdä Ätäskö-järven taas ja niin ajammekin Juurikan sekä Papinniemen kautta. Ja vaadin vielä että käymme katsomassa Pajarissa Pajarin hautaa. Emme kuitenkaan jaksa ystäväni kanssa kävellä haudalle asti, tyydymme vain ostamaan matkalle karkkia. Loppumatka meneekin siskon kanssa puhelimessa tapallessa, hän kun ei suostu laittamaan tallennukseen päivän Superpesiksen Itä-Länsi-ottelua..

Reissu oli unohtumaton kokemus. Tuon reilun sadan(?) kilometrin aikana koettiin kaikenlaista, välillä oltiin valmiita heittämään kamat ojaan, välillä taas oli aivan loistava olo. "I wish for this night-time to last for a lifetime." Tämä Nightwishin pätkä kuvaa erittäin loistavasti fiiliksia Potoskavaarasta.. Yksi unelma kävi toteen. Toivon mukaan pääsen toteuttamaan tämän samaisen reissun vielä uudelleen.. Ja suosittelen myös muillekkin rajojensa koettelemista.

---
Reissun aikana soineet biisit:
Kotiteollisuus - Kaihola, Iankaikkinen, Vieraan sanomaa, Helvetistä itään.
Michael Franti - Say Hey
Kamelot - Ghost opera, When the lights are down
Delain - Control the storm, The gathering,Silhouette of a dancer
Alex Rybak - Fairytale
Brother Firetribe - Heart full of fire, Chasing the angels
E Nomine - Mitternacht, Das omen
Indica - 10h myöhässä
Tarot - Tides, Sleepless, Follow me into madness
Disneyn Kaunotar ja Hirviö - Tyttö sekä hän
Pelle Miljoona - Moottoritie on kuuma
Nightwish - For the heart I once had, While your lips are still red, The islander, Amaranth, Crownless, Last of the wilds, Sleeping sun
Jotain countrya..

Via Karelia (part one)

Niin, sitä saatiin joskus aikoinaan (siis keväällä/kesällä) idea lähteä polkemaan tuonne, ah niin kotoisan, Pohjois-Karjalan puolelle. Tai siis minä oon se kaiken pahan alku. Ja sitten löysin itselleni matkakumppaniksi samanhenkisen hullun. Voisimpa tässä kiittää häntä seurasta (sillä tiedän että mokoma tätä joskus kuitenkin lukee): Tack så mycket, kiva että kestit minua.. Joskus uudelleen!
Mutta asiaan, siihen matkapäiväkirjaan..

22. päivä kesäkuuta
Aamu on aurinkoinen ja täynnä jännitystä. Miun päähänpistos lähteä polkemaan rajan läheisyyteen on viimein toteutumassa.. Herään normaaliin vuorokausirytmiini suhteutettuna hyvin aikaisin. Istun jo kuuden aikaan terassilla nauttimassa aamupalaa, pakkailen viimeiset kamani pyörälaukkuihin, sekoan jännityksestä.. Lopulta poljen kotoani linja-autoasemalle istumaan kun paikoillani en enää voi istua.
Linja-autossa, matkalla kohti Joensuuta, teen viimeisiä paperitöitä, mietin perillä odottavaa palaveria, tulevaa urakkaa, tulevaisuutta yleensä.. kaikkea mukavaa siis. Matka sujuu nopeaan vaikka yksin liikenteessä olenkin. Joensuussa löydän ihmeen helposti SPR:n piiritoimiston jossa minulla oli asioita hoideltavana. Tämän visiitin jälkeen tapaan "paikallisen" ystäväni, seikkailemme torin tuntumassa rupatellen globbareiden kanssa ja etsimme pyörälleni turvallisen "yöpaikan". Illasta suuntaamme kulkumme bussilla Kontiolahdelle, tutustun ystäväni opastukselle paikallisiin ja ympäristöön. Pielisjoki on nätti, käytiin ihailemassa sitä Paiholassa. Paikka on muutenkin oikein kiva, olisin voinut viettää siellä aikaa enemmänkin kuin yhden yön..

23. päivä
Aamu alkaa loistouutisilla. Kaverini ei pääsekään Joensuuhun vielä aamupäivästä sillä pyörää ei saa aamuvuoron bussiin. Seuraava bussi onkin Joensuussa illalla kahdeksan maissa. Noh, ei auta muu kuin odottelu. Suuntaan bussilla takaisin Joensuuhun, käyn katsastamassa pyöräni kunnon. Hengissähän se on.
Tuhlaan aikaani taas Unicefin globbareiden kanssa rupatellen, käyn etsimässä hieman evästä itselleni, soittelen tuttuja läpi kysellen mahdollisista yöpaikoista. Yöpaikkaa Joensuusta ei vaan löydy näin lyhyellä varoitusajalla ja olemattomalla budjetilla. Istun siis linja-autoasemalla "spurguna" lähemmäs kahdeksan tuntia kun kaverini viimein suvainee saapua. Noh, onhan se vaeltajissa huomattu että toinen on aina myöhässä.. Onneksi aika meni melko nopeaan sillä puheliaita ihmisiä riittää ja jotenkin kummassa olemukseni veti heitä puoleensa. Ettei vaan partiohuivilla ja pyörällä laukkuineen olisi mitään vaikutusta asiaan..?
Mutta asemalla.. Tutkimme hetken karttaa. Tarkoituksenamme oli ensimmäisen päivän etappina polkea Joensuusta Kiihtelysvaaraan, Hietajärvelle. Päätämme kuitenkin olla polkematta yötä myöten sinne. Päädymme matkan varrella sijaitsevaan Kontiolahden Kulhoon, sinne kun ei ole matkaa pitkälti. Ehkä hieman reilu kymppikilsa.
Tutustumme Kulhon rantaan, se on aivan ihana. Muutama paikallinen on rannalla ja kysäisemme heiltä minne uskallamme teltan pystyttää. Telttapaikka löytyy näin helposti. Eikun vain leiri pystyyn, ruoka tulelle.. Ateriana olleen, herkullisen Mexicana-keiton jälkeen käymme vielä nauttimassa rannalla maisemista. Auringonlasku on kaunis.


Pimeän tultua hipsimme takaisin teltalle missä huonot jutut saavat otteen meistä ja metsä raikaa räkätyksestämme.. Siinä se yö meneekin.

24. päivä
Kellon oli tarkoitus soida vasta kymmeneltä sillä meillähän ei ole minnekkään kiire. Teltta oli kuitenkin aamusta tukahduttavan kuuma, kiitos aamuauringon. Tai sitten vika vain oli minussa ja talvipakkasille tarkoitetun makuupussini (en löytänyt kesämakariani matkaani). Teltta on hetkessä kaadettu ja tavarat kasassa. Siirrymme rannalle loihtimaan hieman aamupalaa sillä saamme hoideltua siinä samalla kätevästi muitakin aamuaskareita.. Blå Bandin tomaatti-basilikakeitto osoittautuu erittäin maittavaksi ja sopivan kevyeksi aamupalaksi. Raskaita sen sijaan ovat pullot jotka kulkevat mukana vesivarastonamme. Onneksi päivän matka on arviolta vain 25 kilometriä, todellisuudessa meillä ei tosin ole minkäänlaista varmuutta asiasta, sillä myönnän olevani surkea arvioimaan etäisyyksiä.
Liikkeelle päästyämme otamme suunnan kohti Heinävaaraa, jonka kautta tarkoituksenamme on polkea Kiihtelysvaaraan. Matkan aikana eräs bongaamamme vaskitsa saa nimekseen Vilma-Martin. Tai siis, kaverini tämän otuksen bongasi ja tunnisti. Minä en oikein näitä hommia hallitse vaikka myös partiolainen olenkin.. On ehkä jotain kolokertoja jäänyt välistä. Mutta niin.. Heinävaarasta löydämme kaupan. Jeij! Vastaanotto pihalla on loistava. Paikalliset kyselevät kiinnostuneina touhistamme ja tarjoaisivat jäätelötkin. Noh, teemme pienen shoppinkikierroksen jonka jälkeen paussilla vedettäänkin jäätelöä, suklaata sekä Pirkan omena-päärynämehua. Mehu tosin saa uuden nimen - Embbumehu. Ja hirveää räkätystä päälle. Omaamme erikoisen huumorintajun.
Ihme ja kumma, räkätyksestämme huolimatta löydämme tiemme Kiihtelysvaaraan. Tosin emme nouse vielä hirveää nousua kylälle vaan suuntaamme sivuun, Hietajärven Caravan-alueelle. Itse alueelta emme saa yöpaikkaa teltallemme mutta onneksi paikalliset neuvovat ja löydämme paikkamme. Ja erittäin kodikkaan Saluuna Viimeisen Mohikaanin. Paikka on aivan ihanasti sisustettu ja henkilökunta mukavaa. Seinillä on kuvia intiaaneista, karttoja, tomahawkeja.. Tutkailemme näitä ja hieman nautimme sapuskaakin. Baaritiskiltä silmiini iskee kuitenkin jotain kummaa. Tiskillä on lehtiä, joiden kannen komistus saa minut ryntäämään tiskin ääreen. Tuomas Holopainen. Lehti lähtee matkaan.. Teltta saadaan pystytettyä ja matkaan lähtenyt pressu löytää muotonsa sen päältä. Ukkonen nimittäin on lähestymässä ja päätämme varmistaa kuivana säilymisemme näin. Useampi tunti menee teltassa vain löhötessä ja jyrinää kuunnellessa. Onneksi matkassa on "Rakkaudella, Hynynen" ja tämä Saluunasta löytynyt lehti, ei käy aika pitkäksi. Joskus illasta sade lakkaa ja pääsemme nauttimaan maisemista sekä kokkaamaan iltapalaa. Ja sitten, takaisin nukkumaan..

Kirkkopäivät ja sen jälkeinen arkeen paluu

Jyväskylän reissu on nyt takana, hauskaa oli..

Junamatka sujui hyvin ja hotelliin, Sokos Hotel Alexandriaan, päästiin majoittautumaan heti saavuttuamme. Hotelli oli aivan ihana, mutta kuitenkin pienen lepo-/laittautumispaussin jälkeen lähdettiin tutustumaan "Jykylään" ja päivän ohjelmaan yliopiston kampuksella. Eli siis, käytiin mm. Gina tricotissa (mikä on erittäin mainitsemisen arvoinen paikka), Vero Modalla, Glitterissä.. Ja osallistuttiin tietenkin kirkkopäiville (olihan se perimmäinen syy reissullemme).

Perjantain ehdoton kohokohta olikin kirkkopäivien ohjelmistoon kuuluva illan kelttimessu. Messun luonteeseen kuuluen säestyksestä huoletivat harppu, pari kitaraa, viulu, sähköurut sekä vielä pari tinapilliä. Musiikki oli siis.. loistavaa. Pääsimme siinä sitten myös laulamaan perinteisien virsien lisäksi gaeliksi, mikä on kuulema joku Skotlantilainen kieli tahi vastaava. Korjatkoon joku asiasta enemmän tietävä mikäli väärässä olen. Ja jotta meininki menisi vielä erikoisemmaksi.. Ehtoollista jakoi 14 pappia, jos nyt ihan oikein laskin. Ja tunnelmaa lisäsi vielä messun pitopaikka.. Juhlatelttaa, jossa messu pidettiin, laskeutui illan myötä hämäryys ja sen mukana myös ilman lämpötila. Onneksi musiikin mukana pääsi jamittelemaan niin että ei aivan kohmeessa tarvinnut hotellille vaappua..

Lauantai alkoi taas Johanna Kurkelaan törmäämisellä hotellin täpötäydessä aamiaissalissa. Hieman katselin monttu auki siinä kun itse kahvia olen ottamassa ja toinen ilmaantuu siihen viereen teetä ottamaan. Olisi ollut mukava vielä nähdä Kurkela lavalla Juha Tapion kanssa, mutta valitettavasti jouduimme kuitenkin suuntaamaan kulkumme kotia kohti ennen heidän illan yhteiskeikkaa. Onneksi kerkesimme käydä tuhlaamassa rahamme kirkkotorilla, tervehtimässä tuttuja ja kuuntelemassa vielä yhden seminaarinkin. Miettikää.. Menimme vapaaehtoisesti yliopistolle kuuntelemaan pariksi tunniksi yliopistoprofessorien, opetusneuvosten ja ties keiden luentoa aiheesta "uskontokasvatus monikulttuurisessa työympäristössä". Ja vielä tajusinkin mistä oli kyse! Tein aiheesta esseen muutama viikko sitten ja kärryillä ilmeisesti olin. Kirjoitinhan sentään jotain samaan tyyliin kuin mitä viisaat puhuivat. Ja ne rahat, ne uppos lastenkirjoihin ja uuteen, koko perheelle sopivaan Raamattuun. Kotona ostoksia arvostettiin tosi paljon. Aivan kuten myös viikonlopun aikana selkeytyneitä tulevaisuuden suunnitelmia. Mietin että voisin pyrkiä valmistuttuani lukemaan teologiaa. Sen verran on kannustusta tullut monelta taholta ja kävin tuossa mielenkiintoisen keskustelunkin erään mukavan naispapin kanssa.

Niin, siis perjantai ja lauantai meni siellä Jyväskylässä. Sen jälkeen elämä onkin pyöriny lähinnä koulun alotuksen ympärillä. "Missä astiat? Mistä petivaatteet? Mihin pakkaan? Arrrgh!" Muuttaminen on oikein hauskaa as you can see.. Lähtö kotoa oli hieman vaikea, niin mielellään kun sitä olisi kotona, nukkuisi pitkään ja kävisi täydellä jääkaapilla. Nyt se on sitten itse huolehdittava että ruokaa löytyy, siivottava, herättävä ajoissa, selvittävä about 200 metrin matka luokkaan.. Noh. Ehkä tästä selvitään.. Äkkiä ainakin huoneen ilme muuttui, kamat löyti tiensä laatikosta hyllyihin jne. Sain ihanan raksuni, siis rakkaan kämppikseni, kämpille.. Vaihdeltiin hieman huonekalujen paikkoja, mikä on hyvä alku, ja nyt - kattellaan Sinkkuelämia ja juorutaan. Nautitaan illasta.. (:

Mihin se hävis..?

Niin. Minne se hävisi? Kesä nimittäin.. 12 viikkoa on lomaa nyt takana ja edessä on vielä vaivaiset neljä päivää. Ja edes niitä ei voi viettää perinteiseen tyyliin nukkuen.. Edessä on huominen ja lauantai Jyväskylässä missä järjestetään kirkkopäivät. Sinne siis.. Siellä valmistaudutaan henkisesti palaamaan viimeisen opiskeluvuoden pariin. Ja sitten sunnuntai sekä maanantai menee käytännön puolen parissa. Pitäisi nimittäin mahduttaa osittain elämä pariin pahvilaatikkoon. Mitenköhän tulee onnistumaan..? Matkaan taitaa lähteä hieman useampi laatikko..

Ennen tätä koetusta ja arkiseen aherrukseen paluuta voisi hieman fiilistellä kuluneen kesän parissa..

Kesäloma alkoi koululla. Siis töiden teolla päiväkodilla, suoritin siellä keväällä kesken jääneen harjoittelun loppuun hyvin arvosanoin.

Viikonloppuna kelpasikin sitten irroitella.. Kesän ensimmäinen kohokohta nimittäin olikin Tampereella järjestettävä Sauna Open Air. Vietin aurinkoisen sunnuntain loistoartistien parissa Eteläpuistossa. Päälavalla Kotiteollisuus aloitti päivän loistavan reippaasti vittuilulla, perseilyllä ja homoilulla. Seuraavana samaisella lavalla ollut Kamelot oli aivan uusi tuttavuus, tosin loistava sellainen. Sulatti sydämmiä. Noh, sitten oli Stratovarius. Ja valitettavasti petyin. Edessäni oli hujoppi, jonka takaa satuin silloin tällöin näkemään vilaukselta Kotipellon, ja musiikista ei kuullut mitään.. Ei, ei ollu säädöt kohdallaan.

Stratojen veto ei kuitenkaan pilannut iltaa sillä varsinainen syy Tampereen visiittiini oli illan viimein esiintyjä, Nightwish, yllätys yllätys. Bändi veti aivan loistavan keikan kuten aina! Ja meininki meillä lavan edessä myös sen mukainen. Parilta vierustoverilta tuli kyynärpäästä, sain sitten muistoksia pari mustelmaa tuohon nenänvarteen. Lavalta tuli Holopaisen vesipullon vedet päälle. Empun plektra tarttui kouraan sormien ruhjoutumisen uhalla. Ja no, Holopaisen pyyhkeestä 1/5-osa pienoisen "kissatappelun" jälkeen..


Reissu kannatti ja olin erittäin kaunis näky päivän päätteeksi. Märkä, ruhjottu ja siltikin aurinkoinen!

Kesä menikin pitkälti Sauna Openin jälkeen koomassa kotona maatessa. Sain tosin yllättäen inspiraation lähteä vaellukselle, pyörällä. Kävin ystäväni kanssa polkemassa kutakuinkin 100 kilometriä kauniissa Pohjois-Karjalassa. Siellä sain idean omasta blogista, mutta kun ideaa ei saanut samantien toteutettua, se jäi roikkumaan.. Noh, nyt tämä on kuitenkin tehty. Ja tätä varten on olemassa iso nippu muistiinpanoja tien päältä. Ehkä ne joku päivä ovat vielä julkaisukelpoisia ja päätyvät tänne. Kesä kun on ollut niin kiireistä aikaa ettei paikoillaan ole joutanut istumaan ja mitään loppuun asti saattamaan..

Tein nimittäin toisenkin visiitin Pohjois-Karjalaan. Matkustin ohjaajaksi Punaisen Ristin Savo-Karjalan piirin leirille melkein koko Itä-Suomen läpi.. Junassa istuen ohitin mm. Kuopion ja Kouvolan, vaihdoin Kouvolassa junaa, ohitin Lappeenrannan, Imatran, Kesälahden ja Kiteen. Ja Joensuusta vielä piti jatkaa matkaa toisella kulkuneuvolla. Paluumatka oli onneksi helpompi, ei tarvinnut muuta kuin Joensuussa nousta oikeaan bussiin ja sillä pääsin melkein kotiovelle. Antoisa reissu kuitenkin oli, näin hieman paikkoja, tutustuin uusiin ihmisiin ja opin hieman Venäjääkin.

Opittua kieltä en kuitenkaan päässyt testaamaan kuten olin suunnitellut. Murmanskin reissuni kun jouduttiin perumaan muun komppanian puutteen ja viisumin vuoksi. Noh, ensi vuonna sitten?

Tai sitten ei, veljeni vieraili kotipuolessa vaimonsa kanssa. Mietimme tuossa jo että jos ensi kesänä lähdettäisiin Keniaan sukuloimaan (tai sukkuloimaan). Olin myös seurakunnallani töissä lähetysjuhlilla ja kävin jo pienoista neuvottelua ensi syksystä.. Voi olla että tämä tyttö pitää välivuoden ja lähtee Nepaliin taikka Egyptiin. Tai ties minne..

Mutta ei siitä vielä sen enempää. Tuleva näyttää miten tässä käy.. Viekö maailma vai Pahjois-Karjala (vai yliopistoelämä jossain pelottavan suuressa kaupungissa)? Niin.. Takaisin lomaan. Yllätys yllätys, päädyin vielä loppukesästä festareille. Iisalmessa oli Sandelsrock, lavalla Tarot, Pain ja The Bones! Marco Hietala, grr..<3 Ja Kuopiossa Rockcock. Taas Tarot. Amorphis, Sonata Arctica, Indica.. Unohtumaton lauantai oli sekin (kiitos Marcon, joka tunnisti vielä edelliseltä viikonlopulta!)..



Ja melkein unohdin yhden tärkeimmistä reissuista. Se on pakko vielä mainita.. Lähdin erään työn ja urheilun täyteisen viikonlopun lopuksi parin ystäväni kanssa Kiteelle katsomaan vielä superpesistä ja penkkiurheilemaan lisää. Viikonlopun työurakka kun oli paikkailla ambulanssilla motocrossareita, enkä saanut siinä sitten urheilusta tarpeekseni. Mutta.. Reissu siis oli aivan loistava.. Sää suosi, Kiteen Pallo pelasi hienon ottelun, ja ottelun jälkeen vielä kävin tekemässä taas tuttavuutta, jo niin tutuksi tulleen, paikallisen ABC:n kanssa. Enkä päätynyt tälläkään kertaa paikallisen poliisin huostaan vaikka iloisena pompinkin iltamyöhään pääraitilla. Kotosalla oltiinkin joskus aamuyöstä, ja eikun isän autoa siivoomaan..
Ja se ilta olikin viimeinen kun näin suosikkini, Pasi Pirisen, mailan varressa.. Viime tiistain Kiteen Pallo vs. Sotkamon Jymy kun oli miehen uran viimeinen ottelu. Nyyh.

(Ja nyt, sorry, pakko kirjoittaa murteella sillä kaikkea en enää kirjakielellä osaa/tahdo osata..) Kävinhän mie ittekkin pelaamassa pesistä taas, pääsin nimittäin paikalliseen edustusjoukkueeseen. Olen tosin sen verran harrastanut kaikkea hieman erityisempää ettei oikein ehjiä nuo raajat ole selästä puhumattakaan. Eli harjoituksissa, saatika sitten otteluissa, harvemmin näkee. Toivotaan että syksyn tuomat viileämmät kelit helpottaa ja päästään taas mailan varteen.

Mutta.. tähän päivään. Nyt kun on viimeisen viikon tuskaillut verkossa olevien etäkurssien parissa, kirjaston kirjojen keskellä, sitä muistaa miten tärkeitä kavereiden kanssa hulluttelu on.. Niiden avulla jaksaa. Jaksaa lukea varhaiskasvatusta ja teologiaa, kun hieman välillä haaveilee. Ja lisää näitä ihania hetkiä on tulossa..

Näillä eväillä jos ensi viikolla kouluun palaillaan.. ;)