Via Karelia (part one)

Niin, sitä saatiin joskus aikoinaan (siis keväällä/kesällä) idea lähteä polkemaan tuonne, ah niin kotoisan, Pohjois-Karjalan puolelle. Tai siis minä oon se kaiken pahan alku. Ja sitten löysin itselleni matkakumppaniksi samanhenkisen hullun. Voisimpa tässä kiittää häntä seurasta (sillä tiedän että mokoma tätä joskus kuitenkin lukee): Tack så mycket, kiva että kestit minua.. Joskus uudelleen!
Mutta asiaan, siihen matkapäiväkirjaan..

22. päivä kesäkuuta
Aamu on aurinkoinen ja täynnä jännitystä. Miun päähänpistos lähteä polkemaan rajan läheisyyteen on viimein toteutumassa.. Herään normaaliin vuorokausirytmiini suhteutettuna hyvin aikaisin. Istun jo kuuden aikaan terassilla nauttimassa aamupalaa, pakkailen viimeiset kamani pyörälaukkuihin, sekoan jännityksestä.. Lopulta poljen kotoani linja-autoasemalle istumaan kun paikoillani en enää voi istua.
Linja-autossa, matkalla kohti Joensuuta, teen viimeisiä paperitöitä, mietin perillä odottavaa palaveria, tulevaa urakkaa, tulevaisuutta yleensä.. kaikkea mukavaa siis. Matka sujuu nopeaan vaikka yksin liikenteessä olenkin. Joensuussa löydän ihmeen helposti SPR:n piiritoimiston jossa minulla oli asioita hoideltavana. Tämän visiitin jälkeen tapaan "paikallisen" ystäväni, seikkailemme torin tuntumassa rupatellen globbareiden kanssa ja etsimme pyörälleni turvallisen "yöpaikan". Illasta suuntaamme kulkumme bussilla Kontiolahdelle, tutustun ystäväni opastukselle paikallisiin ja ympäristöön. Pielisjoki on nätti, käytiin ihailemassa sitä Paiholassa. Paikka on muutenkin oikein kiva, olisin voinut viettää siellä aikaa enemmänkin kuin yhden yön..

23. päivä
Aamu alkaa loistouutisilla. Kaverini ei pääsekään Joensuuhun vielä aamupäivästä sillä pyörää ei saa aamuvuoron bussiin. Seuraava bussi onkin Joensuussa illalla kahdeksan maissa. Noh, ei auta muu kuin odottelu. Suuntaan bussilla takaisin Joensuuhun, käyn katsastamassa pyöräni kunnon. Hengissähän se on.
Tuhlaan aikaani taas Unicefin globbareiden kanssa rupatellen, käyn etsimässä hieman evästä itselleni, soittelen tuttuja läpi kysellen mahdollisista yöpaikoista. Yöpaikkaa Joensuusta ei vaan löydy näin lyhyellä varoitusajalla ja olemattomalla budjetilla. Istun siis linja-autoasemalla "spurguna" lähemmäs kahdeksan tuntia kun kaverini viimein suvainee saapua. Noh, onhan se vaeltajissa huomattu että toinen on aina myöhässä.. Onneksi aika meni melko nopeaan sillä puheliaita ihmisiä riittää ja jotenkin kummassa olemukseni veti heitä puoleensa. Ettei vaan partiohuivilla ja pyörällä laukkuineen olisi mitään vaikutusta asiaan..?
Mutta asemalla.. Tutkimme hetken karttaa. Tarkoituksenamme oli ensimmäisen päivän etappina polkea Joensuusta Kiihtelysvaaraan, Hietajärvelle. Päätämme kuitenkin olla polkematta yötä myöten sinne. Päädymme matkan varrella sijaitsevaan Kontiolahden Kulhoon, sinne kun ei ole matkaa pitkälti. Ehkä hieman reilu kymppikilsa.
Tutustumme Kulhon rantaan, se on aivan ihana. Muutama paikallinen on rannalla ja kysäisemme heiltä minne uskallamme teltan pystyttää. Telttapaikka löytyy näin helposti. Eikun vain leiri pystyyn, ruoka tulelle.. Ateriana olleen, herkullisen Mexicana-keiton jälkeen käymme vielä nauttimassa rannalla maisemista. Auringonlasku on kaunis.


Pimeän tultua hipsimme takaisin teltalle missä huonot jutut saavat otteen meistä ja metsä raikaa räkätyksestämme.. Siinä se yö meneekin.

24. päivä
Kellon oli tarkoitus soida vasta kymmeneltä sillä meillähän ei ole minnekkään kiire. Teltta oli kuitenkin aamusta tukahduttavan kuuma, kiitos aamuauringon. Tai sitten vika vain oli minussa ja talvipakkasille tarkoitetun makuupussini (en löytänyt kesämakariani matkaani). Teltta on hetkessä kaadettu ja tavarat kasassa. Siirrymme rannalle loihtimaan hieman aamupalaa sillä saamme hoideltua siinä samalla kätevästi muitakin aamuaskareita.. Blå Bandin tomaatti-basilikakeitto osoittautuu erittäin maittavaksi ja sopivan kevyeksi aamupalaksi. Raskaita sen sijaan ovat pullot jotka kulkevat mukana vesivarastonamme. Onneksi päivän matka on arviolta vain 25 kilometriä, todellisuudessa meillä ei tosin ole minkäänlaista varmuutta asiasta, sillä myönnän olevani surkea arvioimaan etäisyyksiä.
Liikkeelle päästyämme otamme suunnan kohti Heinävaaraa, jonka kautta tarkoituksenamme on polkea Kiihtelysvaaraan. Matkan aikana eräs bongaamamme vaskitsa saa nimekseen Vilma-Martin. Tai siis, kaverini tämän otuksen bongasi ja tunnisti. Minä en oikein näitä hommia hallitse vaikka myös partiolainen olenkin.. On ehkä jotain kolokertoja jäänyt välistä. Mutta niin.. Heinävaarasta löydämme kaupan. Jeij! Vastaanotto pihalla on loistava. Paikalliset kyselevät kiinnostuneina touhistamme ja tarjoaisivat jäätelötkin. Noh, teemme pienen shoppinkikierroksen jonka jälkeen paussilla vedettäänkin jäätelöä, suklaata sekä Pirkan omena-päärynämehua. Mehu tosin saa uuden nimen - Embbumehu. Ja hirveää räkätystä päälle. Omaamme erikoisen huumorintajun.
Ihme ja kumma, räkätyksestämme huolimatta löydämme tiemme Kiihtelysvaaraan. Tosin emme nouse vielä hirveää nousua kylälle vaan suuntaamme sivuun, Hietajärven Caravan-alueelle. Itse alueelta emme saa yöpaikkaa teltallemme mutta onneksi paikalliset neuvovat ja löydämme paikkamme. Ja erittäin kodikkaan Saluuna Viimeisen Mohikaanin. Paikka on aivan ihanasti sisustettu ja henkilökunta mukavaa. Seinillä on kuvia intiaaneista, karttoja, tomahawkeja.. Tutkailemme näitä ja hieman nautimme sapuskaakin. Baaritiskiltä silmiini iskee kuitenkin jotain kummaa. Tiskillä on lehtiä, joiden kannen komistus saa minut ryntäämään tiskin ääreen. Tuomas Holopainen. Lehti lähtee matkaan.. Teltta saadaan pystytettyä ja matkaan lähtenyt pressu löytää muotonsa sen päältä. Ukkonen nimittäin on lähestymässä ja päätämme varmistaa kuivana säilymisemme näin. Useampi tunti menee teltassa vain löhötessä ja jyrinää kuunnellessa. Onneksi matkassa on "Rakkaudella, Hynynen" ja tämä Saluunasta löytynyt lehti, ei käy aika pitkäksi. Joskus illasta sade lakkaa ja pääsemme nauttimaan maisemista sekä kokkaamaan iltapalaa. Ja sitten, takaisin nukkumaan..